Olen sorvaillut tätä monta kertaa enkä tunnu saavan mitään järkevää aikaiseksi. Kuten moni varmaan tietää, aloitin painonpudotusprojektin puolisentoista vuotta sitten, tarkoituksena paluu vanhoihin mittoihin ja parempaan vointiin. Nyt alan olla noissa vanhoissa mitoissa, mutta minulla ei ole valitettavasti antaa kovinkaan konkreettisia ohjeita muille siitä, että miten temppu tehdään. On varmasti olemassa monelaisia tapoja tehdä asiat oikein ja kaikkihan tietävät laihtumisen perusasian: pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa. Tarkoittaa siis järkevien ruokavalintojen tekemistä ja riittävän suurta fyysistä aktiivisuutta suhteessa ruoan saantiin, tämä sanottuna noin niinkuin pähkinänkuoressa. Omista ruokavalinnoistani toki voin toki kertoa ja kerronkin, mutta ne ovat vanhan tutun toistoa: kannattaa satsata laatuun, syödä riittävästi kasviksia, syödä RIITTÄVÄSTI, valita täysjyväisiä viljatuotteita ( mikäli sellaisia käyttää ), syödä suhteessa enemmän hyviä kuin huonoja rasvoja, syödä tarpeeksi proteiinia ja riittävästi rasvaa, välttää punaista lihaa, paistettuja ruokia, eineksiä, sokeria ja valkoisia jauhoja sekä kaloripitoisia juomia. Ja syödä niitä kaikkia kullekin sopivalla tasaisella ateriarytmillä, tarkoittaen energiamäärän jakaantumisesta tasaisesti sekä vuorokauden että viikon mittaan. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että kestää aikansa, ennen kuin se itselle sopiva tapa löytyy. Pitää olla sitkeä ja kokeilla asioita, tehdä havaintoja ja miettiä, että ovatko tehdyt muutokset sellaisia, että ne tukevat hyvinvointia ja jaksamista vai onko vaikutus päinvastainen. Hyvinvoinnin paranemisesta tai siitä, ettei se ainakaan huonone, on helppo löytää motivaatiota jatkaa sillä valitsemallaan tiellä.
Tosiasia nimittäin on, että laihduttaminen ja kunnon kohentaminen vaatii suunnitelmallisuutta ja vaivannäköä. Jos olet jo valmiiksi kovin väsynyt, stressaantunut ja/tai kiireinen asiasta ei todennäköisesti tule mitään. Väsymys, stressi ja kiire pitää hoitaa alta pois, jotta asiaan voi keskittyä kunnolla, ainakin alussa. Toki itsessään liikunnan lisääminen ja ruokavalion parantaminen tekevät sitä, mutta jos uupumus tai stressi on sitä luokkaa, että pelkkä ajatuskin jomman kumman parantamisesta on tuskaista tai mahdonta, kannattaa niihin tarttua ensin ja miettiä sitten vasta muuta. Suunnitelmallisuuden ja vaivannäön lisäksi tarvitaan sitä kuuluisaa motivaatiota ja uskoa siihen, että päämäärä on saavutettavissa. Liian kovia tavoitteita ja ankaria sääntöjä ei kannata asettaa, tai usko alkaa matkan varrella horjua. Lisäksi pitää pysähtyä aina aika ajoin kuuntelemaan itseään ja korjata suuntaa tarvittaessa. Viimeksi mainittu on sellainen asia, jonka merkitystä en voi liikaa korostaa: itsehavainnointi ja asioiden analyyttinen tarkastelu. On ihan turha hakata päätä kiviseinään, jos joku homma ei toimi: silloin pitää miettiä, että missä ollaan menty vikaan ja miten asia korjataan. Hyvänä esimerkkinä tästä toimikoot oma liikuntaprojektini: sen useamman kerran aloittaneena tajuan jo sen verran, että liian kovaa ei kannata harjoitella heti alkuun tai oikeastaan missään vaiheessa. Lepo ja palautuminen ovat sen liikuntaprojektin jatkumisen kannalta ihan yhtä tärkeitä kuin itse tekeminenkin. Ihmettelin sitä täälläkin, että mikä on kun homma tyssää hyvä alun jälkeen järjestäen. No se, että rajansa kaikella ja varsinkin keskinkertaisella kunnolla. Tein perheemme toisen aikuisen kannustamana yhden kuntotestin ja sain sitten sen perusteella ohjeet, miten toimia jatkossa. Jatko on tarkoittanut perustylsää jurnutusta joko sauvojen kanssa tai ilman, mutta tattadaa: se on toiminut ! Tänään vedin ensimmäisen tunnin juoksulenkin ja olen muutenkin jaksanut liikkua määrällisesti paljon, kun vain olen malttanut pudottaa tehoja. Aika kivaa.
No, mitäs muuta sitten on tullut tehtyä ?
1) Analysoitu ongelma ja sen aiheuttajat. Lievä ylipaino, huonohko tai maksimissaan keskinkertainen aerobinen kunto, huono lihaskunto. Syyt: aktiivisuuden väheneminen ( sekä harrastus- että hyötyliikunnan ) ja sitä kautta liian suuri energiansaanti suhteessa kulutukseen.
2) Hankittu se motivaatio. Helppoa. Löllerö ja huonokuntoinen olo sekä punaiselle kilahtanut painoindeksi aiheuttivat sen, että jotain piti tehdä, mielellään heti.
3) Pidetty ruokapäiväkirjaa. Ihan oleellisen tärkeää, jotta tietää, että mitä pitää korjata. Itselläni syömiset eivät juurikaan ole olleet ongelma, olen syönyt jo vuosia oikeita asioita, mutta liikaa kulutukseen nähden ja ravintoaineiden suhteissakin on ollut pientä viilaamista.
4) Aloitettu se liikunta, monta kertaa. Opittu vihdoin liikkumaan omalla tasolla ja riittävän paljon. Todettu, että ei edes kannata etsiä niitä itselle mieluisia lajeja, vaan sellaisia, jotka ovat mahdollisimman helppoja aikataulujen ja varusteiden suhteen.
5) Asetettu realistiset tavoitteet. Noin kilo kuukaudessa on ollut hyvä vauhti, välillä on tosin tullut takapakkia, kun homma on alkanut kyllästyttää ja on pitänyt pitää taukoa liikunnasta. Ks. selostukseni yllä. Ei kannata rehkiä ja ahnehtia liikaa tuloksia , siitä on vain harmia.
6) Edelliseen viitaten: hyvinvoinnista ei ole tingitty. Oma kalorivajeeni on ollut max. -400 kcal vuorokaudessa ja olen syönyt koko ajan laadukkaasti, koska se, että jaksan liikkua tarpeeksi on ollut ja on ihan oleellista. Välillä vajetta ei ole ollut lainkaan, koska juhlia ja muuta hauskuutta on mahtunut elämään myös. Ja mahtuu jatkossakin.
7) Tehty seurantaa ja analysoitu tuloksia. Netti on nykyään täynnä kaikenlaisia sovelluksia, jotka auttavat tässä. Itse käytän Kiloklubia syömisten, liikkumisten ja edistymisen suunnitteluun ja seurantaan. Lisäksi kirjaan Heiaheiaan liikunnat, se säilyttää tiedot pidemmältä aikaväliltä. SportsTracker kirjaa ylös lenkit, niiden keston ja kilometrit sekä vauhdin. Tykkään numeroista ja tilastoista, joten tällainen sopii itselleni hyvin. Ja vaikka ei olisikaan numerofriikki, niin suunnitelmallisuus kannattaa. Suunnitelmallisuudesta huolimatta fiilikselle pitää kuitenkin antaa tilaa. Kroppa yleensä kertoo, että mitä se haluaa. Kuuntele sitä.
8) Hankittu ja saatu vertaistukea. Nannan perustama Facebook-fatcamp on ollut ihan huikea tuki ja turva. Mielettömiä naisia koko ryhmä täynnä, naurulihaksetkin ovat saaneet kunnolla jumppaa tämän kevään aikana. Viikkopunnitukset pakottavat tsemppaamaan. Jos homma alkaa mennä plussan puolelle, tulee huutia. Viimeksi tällaisessa tilanteessa ryhmänjohtaja järjesti pitokokokeen kesken viikon ja sai sillä koko ryhmän takaisin ruotuun ;)
9) Sisäistetty tämä: jos tekee mieli jättää homma sikseen, kannattaa funtsia sitä, että mikä ylipäätään sai aloittamaan.
10) Ja tämä:
Käytännön juttuihin pitää palata toisessa osassa, tästäkin postauksesta tuli piiitkä. Kysykää jotain, yritän vastailla parhaani mukaan !
Tekstit
